Koira.info

Valkoturkkinen koiranpentu istumassa pystyasennossa.

Koiran anatomia

Koirat eivät ole anatomialtaan täysin erilaisia meihin ihmisiin verrattuna: koirat on rakennettu samoista palikoista, joista me ihmisetkin. On toki ilmiselvää, että yksityiskohtia tuijotettaessa rakenteet ovat tyystin toisenlaiset ihmisten ja koirien välillä, kuten ovat myös eri koirarotujen edustajien välillä. On päivänselvää, että pieni chihuahua on hyvin toisenlainen kuin vinttikoiriin kuuluva irlanninsusikoira. Tällä sivulla kerrotaan yhteisistä anatomisista nimittäjistä eri koiraroduilla.

Pennut

Oikealla puolen näkyy valokuva pienestä labradorinnoutajasta. Se on vielä pentu. Kuvan pentu muuttuu kasvaessaan radikaalisti. Fyysisen koon lisäksi koira voi kasvaessaan aikuiseksi vaihtaa jopa silmiensä väriä sinisestä väristä siihen väriin, joka sillä aikuisena on. Myös turkin väri voi vaihtua. Esimerkiksi Irlannin kansalliskoira kerrynterrieri on mustaturkkinen syntyessään, mutta se muuttuu siniharmaaksi iän myötä. Joskus harvoin turkki saattaa muuttua siniharmaaksi jo pikkupentuna, joskus se ei muutu lainkaan. Värityksen vaihtumisen lisäksi turkin vedenpitävyys voi muodostua ajan myötä. Pennun korvien muoto voi muuttua. Esimerkiksi koirarodun yksilöt, jonka korvat ovat pystyt, kuten saksanpaimenkoiralla, ne voivat pentuna olla kuvan mukaiset pehmeät luppakorvat. Korvien "kovettuminen" johtuu rustokudoksen vahvistumisesta. Kiehtovaa on, että monesti koiraroduilla, joiden yksilöt aikuisina ovat suurikokoisia, ovat pentuina tassujen osalta eri paria kuin muu "kroppa". Tassut saattavat olla pentuiässä suurehkot verrattuna pennun muuhun rakenteeseen.

Hampaat

Nykypäivän koiraroduissa on enemmän vaihtelevuutta kuin minkään muun ihmisen kesyttämän eläinrodun välillä. Koirilla on kuitenkin rodusta riippumatta paljon yhteistä villien esi-isiensä, susien, kanssa. Susien tapaan koiratkin ovat petoeläimiä ja raadonsyöjiä. Sen voi todeta esimerkiksi pyytämällä koiraa avaamaan suun ja vilkaisemalla sen purukalustoa. Hampaat ovat terävät, leuat voimakkaat. Niiden avulla eläin pystyy hyökkäämään, pitämään puruotteessaan ja repimään ruokansa nieltäviksi paloiksi. Näitä perusmerkkejä ei jalostus ole karkottanut.

Näkö

Näkökyvyn osalta koirat ovat dikromaatteja, eli tylysti sanottuna värisokeita. Se ei tarkoita, etteikö koira pystyisi näkemään tai että koiran kyky tunnistaa esimerkiksi vastaan tulevat esteet olisi huono. Koira pystyy vain aistimaan silmillään vähemmän värisävyjä kuin me ihmiset. Näin on siis riippumatta siitä mitä rotua koirayksilö edustaa ja riippumatta siitä minkälaiset silmän muodot ja mittasuhteet silmissä ovat. Eri koiraroduilla voi olla hieman erilainen verkkokalvon rakenne, joka johtaa rotujen värillä erilaisiin näkökentän erikoispiirteisiin. Tämä asia voi nykytietämyksen valossa olla jaettavissa kahteen päätyyppiin: pitkäkuonoisten ja lyhytkuonoisten koirien verkkokalvoihin.

Pitkällä tuulenhalkojalla varustetut koirat voivat nähdä asiat tarkasti hyvin laaja-alaisesti (leveä field-of-vision). Lyhytnokkaiset koirarodut taas voivat olla näkökykynsä osalta tarkemmin kohdistettuja: niillä on näössä tarkasti rajattu alue, johon osuvat asiat näkyvät koirille jokseenkin yhtä tarkasti kuin me ihmiset näemme asiat. Toisaalta joillakin koirilla on äärimmäisen laaja näkökenttä. Kun meillä ihmisillä näkökenttä on tyypillisesti noin 180 astetta, vinttikoiralla se voi olla jopa 270 astetta. Erikoisuutena leveäkalloiset rodut, joilla on lyhyt kuono, näkökenttä saattaa olla samaa luokkaa meidän ihmisten kanssa.

Haju

Hajuaisti on monille se ensimmäinen asia, joka koirista tulee mieleen. Koirilla on hyvä hajuaisti. Se ei ole urbaania tai ruraalia legendaa. Tämä asia on helposti selitettävissä ymmärrettävissä. Meillä ihmisillä on noin postimerkin kokoinen alue, joka pystyy haistamaan hajuja. Sillä postimerkin kokoisella pinnalla on noin 5 miljoonaa hajusolua. Koirilla niitä on lähes 220 miljoonaa, ja vieläpä paljon suuremmalla alueella (noin taskunenäliinan kokoisella alueella). Koiran hajuaisti on joidenkin lähteiden, kuten Natural History Museumin nettisivuston, mukaan jopa 100 miljoonaa kertaa parempi kuin meillä ihmisillä. Lisäksi koirien aivoista on omistettu suurempi alue hajujen analysoimille, kuin meillä ihmisillä.

Kuulo

Toki myös koiran kuuloaisti on huomioimisen arvoinen asia. Koiran kuulo on hyvä osittain siksi, että korvaa voidaan lihasten avulla liikutella ja kohdistaa äänenlähteen suuntaan. Meillä ihmisillä korvalehdet harvoin liikkuvat. Koirilla on lihaksia korvissa, ja niistä lihaksista osa on omistettu yksinomaan korvan kääntämiseen, nostamiseen ja laskemiseen. On toki päivänselvää, että luppakorvaisilla koirilla kuuloaisti voi olla huonompi kuin pystykorvallisilla koirilla, sekä sellaisilla koirilla, joiden korvat ovat luonnollisen muotoiset. Koira pystyy kuulemaan neljä kertaa kauempana olevan äänen kuin ihminen. Lisäksi koira pystyy kuulemaan paljon matalampia ja korkeampia äänentaajuuksia kuin me ihmiset. Koiran kuuloaistiin vaikuttaa koirarodun lisäksi koiran ikä ja yksilökohtaiset eroavaisuudet.

Kun koira kuulee jotain kiinnostavaa, se voi yrittää liikuttaa korviaan kohti ääntä maksimoidakseen kuuluvuuden. Koska koira pystyy kuulemaan korkeampia äänentaajuuksia kuin me ihmiset, niiden tapa aistia maailman menoa on erilainen kuin meillä ihmisilä. Sen takia jos me ihmiset kuulemme vaikkapa pirisevän puhelimen, se saattaa koirasta kuulostaa hyvinkin ärsyttävältä.

Häntä

Häntä löytyy meiltä ihmisiltäkin, tai ainakin sen jäänne häntäluun muodossa. Koirien hännät vaihtelevat huomattavasti eri rotujen välillä. Osa hännistä on lyhyitä ja pörröisen karvan peittämiä, toiset ovat pitkiä ja sileäkarvaisia. Häntä myös käyttäytyy eri tavoin eri koirarotujen välillä. Alaskanmalamuutin häntä on kiertynyt selän päälle, kultaisen noutajan häntä pysyy muun ruumiin kanssa samalla tasolla. Koiran häntä toimii osin tasapainottavana tekijänä, osin kommunikointivälineenä. Koirat käyttävätkin ruumiinkieltä hyödykseen ja esimerkiksi heiluva häntä on ilmiselvä merkki ystävällisyydestä ja ilahtuneisuudesta. Hännän asento ja liike kertoo paljon koiran senhetkisestä mielentilasta. Vinttikoira jahdatessaan jänistä voi joutua tekemään gepardin tapaan äkkikäännöksiä vauhdissa. Sellaisessa tilanteessa häntä toimii vastapainona.

Tarkemmin


© 2024 Koira.info
Haluat vihjata virheellisestä tai puuttuvasta, mutta tärkeästä tiedosta, tai ehdottaa yhteistyötä? Voit lähettää palautetta tällä lomakkeella.